Ensimmäinen kosketukseni ilmaston lämpenemiseen oli lukion fysiikan tunnilla Kokkolassa 1970-luvun puolivälissä. Silloinen fysiikan opettajani opetti meille, mitä kasvihuoneilmiö tarkoittaa. Hän taitavana opettajana huomasi heikon signaalin. Hän ei varmaankaan osannut kuvitella, että hän ja hänen oppilaansa joutuvat todistamaan niin vakavaa ilmastonmuutosta kuin mitä olemme havainneet. Itse sain kipinän luonnontieteisiin ja ympäristöasioihin tuolloin ja lähdin opiskelemaan kemiaa sekä biologiaa.
Nyt työskentelen Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristönsuojelupäällikkönä. Voisinkin ympäristönsuojelun ammattilaisena olla tyytymätön siksi, että ilmastonmuutos sen kun etenee etenemistään. Pohdin, onko Helsinki tarpeeksi aktiivinen. Entäpä minä itse? Mitä uudenvuoden lupauksia kaupungin ja minun olisi syytä tehdä?
Äskettäin valmistuneen selvityksen mukaan Helsinki pääsee asettamaansa 30 prosentin kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteeseen vuoteen 2020 mennessä. Kaupunkialueen on määrä olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Selvityksen tulosten mukaan myös tuon tavoitteen saavuttaminen on mahdollista, mikäli Helsingin Energian asettama hiilineutraalisuustavoite saavutetaan.
Sillä, kuinka paljon Helsingin Energia tulevaisuudessa käyttää uusiutuvia luonnonvaroja energiantuotannossaan on keskeinen merkitys päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa, koska alueen päästöistä yli 95 prosenttia on energiaperäisiä. Näin ollen odotan vähintäänkin mielenkiinnolla, mitä kaupunginvaltuusto ensi vuonna päättää Helsingin Energian kehitysohjelman toteutuksesta.
Selvityksen mukaan seuraavaksi suurin päästövähennyspotentiaali Helsingissä liittyy liikenteeseen ja logistiikkaan. Erityisesti taloudelliset ohjauskeinot kuten pysäköintimaksujen korottaminen ja sujuvuusmaksujärjestelmän kehittäminen voivat tuoda merkittäviä päästövähennyksiä ja kustannussäästöjä. Selvityksen tulosten perusteella nämä päästövähennykset voisivat tapahtua nopeastikin ja mikä parasta, myös taloudellisesti kannattavasti.
Selvityksen tulokset ovat siis lupaavia. Seuraavaksi kaupungin tulee oikeasti toteuttaa toimet, joissa se on toimivaltainen. Samoin Helsingin tulee ohjata, neuvoa, rohkaista, katalysoida ja osallistaa muita toimijoita, parantaa yritysten toimintaedellytyksiä sekä toimia hyvänä esimerkkinä alueellaan ja Suomessa ja Euroopassa. Toimenpiteiden toteuttamisessa ja niiden toteuttamisen mahdollistamisessa laittaisin siis ison vaiheen päälle. Se kannattaisi siitäkin syystä, että etenevä ilmastonmuutos tarjoaa myös hedelmällisen kasvualustan clean techille ja smart clean techille.
Tyttäreni on opettaja. Hän opettaa ilmastonmuutokseen liittyviä asioita alakoululaisille. En halua, että häntä ja hänen oppilaitaan neljän kymmenen vuoden kuluttua huolettaa ilmaston liiallinen lämpeneminen samaan tapaan kuin ilmastonmuutos on huolettanut minua kuluneiden vuosikymmenten aikana.
Neljänkymmenen vuoden kuluttua on vuosi 2055. Viimeistään siihen mennessä Helsinki on hiilineutraali. Kaikilta kaupungin päättäjiltä toivoisikin lupausta edistää omassa toimivallassaan olevia ilmastonmuutoksen hillintää edesauttavia päätöksiä.
Kävin punnitsemassa oman ilmastopainoni osoitteessa ilmastodieetti.fi. Jäin kuitenkin miettimään, mihin vuoteen mennessä aiheuttamani kasvihuonekaasupäästöt ovat nolla? Ainakin vapaa-ajalla tapahtuvan liikkumisen aiheuttama hiilijalanjälki on kohdallani vielä toistaiseksi liian iso. Sitä voin luonnollisesti itse pienentää valinnoillani, mutta odotan kyllä, että palvelun tarjoajat jatkossa tarjoaisivat minulle uusiutuvilla tuotettuja liikkumisen palveluja.
Teksti: Päivi Kippo-Edlund, ympäristönsuojelupäällikkö, etunimi.sukunimi@hel.fi
Kuva: Lotta Henriksson
Lue lisää: Helsingin 30 % päästövähennysselvitys