Rantojen roskaantumisella on näköhaittaa vakavampia seurauksia. Muovi on yksi pahimmista roskista – kun se joutuu ympäristöön, ei sitä sieltä pois saa. Muovi kulkeutuu lopulta vesistöjen kautta meriin möyhentyen matkan varrella mikroroskaksi. Muun muassa näyttävillä rantojen siivoustalkoilla pyritään saamaan ihmiset ymmärtämään roskaantumishaitan vakavampi puoli.
Viime vuosina roskaantuminen on noussut uudelleen ympäristönsuojelukeskustelun ja vesiensuojelun tärkeäksi teemaksi. Tuntuu hurjalta, että lähinnä visuaaliselta haitalta ja eläinten sotkeentumisansoilta näyttävät roskat olivat lisäksi palonestoaineiden ja hormonihäiritsijöiden keräimiä, vieraslajien kulkuvälineitä ja mikroroskan raaka-ainetta. Roskaantumisen ehkäisy ja torjuminen otettiinkin mukaan, kun Helsingin ja Turun toista Itämeri-toimenpideohjelmaa valmisteltiin vuosiksi 2014–2018.
Roskien pääsy rannoille estettävä
Kun näin Aalto-yliopiston mikroroskatutkija Julia Talvitien esityksestä, kuinka paljon muovien globaalit tuotantomäärät viimeisten 60 vuoden aikana ovat räjähtäneet, silmäni alkoivat avautua ongelman perustavanlaatuisuudelle. Muoveja käytetään valtavia määriä joka paikassa ja kun niitä pääsee ympäristöön, siellä ne pysyvät, muokkautuvat ja joutuvat pikkuhiljaa vesistöihin ja lopulta meriin.
Paras keino torjua roskaantumista ja kaikkia näitä haittoja on yksinkertaisesti estää roskien pääsy rannoille ja vesistöihin. Tilanne on vähän kuin haitallisten vieraslajien kanssa: vesiympäristöön jo päässyttä ja varsinkin mikroroskaksi hiutunutta muovia on lähes mahdotonta poistaa sieltä.
Roskaantumisongelman laajuuden selvittämiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi Helsingin kaupunki on tehnyt ja tekemässä uusia selvityksiä muun muassa rantojen vedenalaisesta roskaantumisesta sekä yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa lumesta muoviroskan varastona ja kuljettajana.
Talkoilla roskat pois ”Munkan” rannalta
Yksi tapa torjua roskaantumista ja lisätä tietoisuutta sen haitoista on järjestää siivoustalkoita. Rantatalkoot järjestettiin tänä keväänä toisen kerran Itämerihaasteen puitteissa, ja ensimmäisen kerran yhteistyössä neljässä kaupungissa samaan aikaan. Viime vuoden Helsinki–Tallinna-yhteistyö oli hyvä kenraaliharjoitus, kun yhteistyö uuden Puhtaat rannat -logon alla laajennettiin nyt myös Turkuun ja Pietariin.
Lauantaina 23.4. alkoi huhkinta samanaikaisesti neljällä paikkakunnalla, kolmessa eri maassa. Helsingissä siivoiltiin Munkkiniemenrantaa. Ympäristökeskuksesta osallistui valmisteluun ja talkoiden toteutukseen monta asiantuntijaa ja lisäksi rakennusviraston puistokummitoiminnasta saatiin vakiintunut järjestelyapu.
Huolellisesta valmistelusta huolimatta talkoopäivän sää osoittautui kuitenkin hankalaksi; pian juhlallisten videoyhteysavajaisten ja puolipilvisen taivaan jälkeen satoi pari senttiä rakeita. Muutama tunti myöhemmin, kun rakeet olivat melkein kokonaan sulaneet, saimme niskaamme vielä räntää. Talkoiden osallistujamäärä olikin odotettua pienempi, mutta paikalle tulleet kaupunkilaiset olivat hyvin motivoituneita ja sitoutuneita etsimään ja keräämään roskia pois kivenkoloista, polkujen varsilta, uimarannalta ja lähimetsiköistä. Välillä käytiin lämmittelemässä Cafe Torpanrannassa pullakahveilla, #Virkafillarilla kuskattiin roskasäkkejä ja talkoiden lopuksi Matti Johannes Koivu ilahdutti lämminhenkisellä folk-musiikillaan.
Roskista taidetta
Munkkiniemenrannasta löytyi muutamassa tunnissa yllättävän paljon, säkkikaupalla, erilaista roskaa, josta suurin osa oli muovia, lasia tai pahvia. Yksi yleisimmistä roskalajeista, tupakantumpit, olivat kuitenkin edustettuna ilahduttavan vähäisessä määrin. Kaikissa kaupungeissa roskista tehtiin myös taidetta; ympäristötaiteilija Tikke Tuuran johdolla Munkkiniemenrannassa toteutettiin yli 20 roskainstallaatiota, jotka valokuvattiin.
Digitaalinen valokuvanäyttely sekä tapahtumista tehty neljän kaupungin yhteinen video julkistetaan Euroopan Meripäivillä Turussa 18.–19.5. Talkoista jäi hyvä fiilis säästä huolimatta, ja pienemmälläkin porukalla roskaa löytyi mielestäni huolestuttavan paljon. Rantatalkoita pitää siis järjestää jatkossakin samoin kuin jatkaa roskaantumisen lähteiden selvitystyötä, jotta saamme tulevaisuudessa Helsingin rantojen ja merialueen roskaantumisen kuriin.
Teksti: Lotta Ruokanen, Itämerihaasteen koordinaattori, Helsingin kaupungin ympäristökeskus