Taannoisissa opinnoissani minua sytyttivät erityisen paljon innovoimista ja innovaatioita koskevat opintojaksot. Myönnettävä on, että jouduin pölyttämään omia kuvitelmiani innovoinnista erityisen luoville ihmisille syntymälahjana annettuna erityisominaisuutena ja ylipäätään yksinomaan hauskana ja luovana työnä. Tosiasiassa alkoi pikkuhiljaa selvitä, että siinä missä muukin työ, innovaatiot työpaikoilla vaativat struktuurin ja systemaattisuutta sekä kykyä käsitellä ideoita erilaisten ihmisten kesken kiivaidenkin väittelyiden siivittämänä.
Järjestelmällinen innovointi toimii
Ehkäpä innovointia tapahtuu kaiken aikaa, mutta innovointi, jossa päämääränä on tuottaa jalostettuja ja toteuttamiseen soveltuvia innovaatiota edellyttääkin hieman systemaattisempaa otetta.
Euroopan unionin ohjelmassa ”Lifelong Learning Programme” on esitetty osa-alueita, joihin organisaatioissa tulisi kiinnittää huomiota innovaatioiden systematisoinniksi. Ohjelman mukaan innovaatiota tukevassa organisaatiossa on määritelty struktuuri ja roolit, jotka tukevat innovointia ja innovointi on linkitetty organisaation strategiaan. Organisaatiossa on myös prosessi ideoiden hallinnointiin ja niiden edelleen kehittämiseen. Tärkeää on myös viestittää suunnitellusti ja jakaa innovoinnin kulttuuria.
Totuus lienee se, että organisaatiot joutuvat tekemään erinäisen määrän ponnisteluja innovoivan organisaatio eteen. Sitä paitsi, organisaatio ei innovoi, vaan ihmiset.
Ihmisten kohtaaminen ja kohtelu sekä siihen olennaisesti liittyvänä henkilöstöjohtaminen ovat myös innovaatioiden syntymisen lähde tai este. Innovaatiot lähtevät useimmiten liikkeelle erilaisista ideoista, joita kehitetään edelleen. Ideoita tarvitaan, jotta niitä voidaan kehittää edelleen. Ideoiden ilmaisu edellyttää työkulttuuria, jossa voidaan avoimesti kertoa ajatuksia. On myös voitava luottaa siihen, että ideoiden kertojaa ja innovaatioiden kehittäjiä kunnioitetaan ja arvostetaan.
Innovointi voitaisiin nähdä osana työsuoritusta ja siitä tulisi voida palkita. Ei niinkään erillisenä innovaatiopalkintona vaan ajatuksena tulisi olla, että innovointi on olennainen osa normaalia työarkea. Normaaliksi työn arjeksi tuskin innovointia saamme ennen kuin johtamisen ja strategian tasolla on tapahtunut tällaista muutosta.
Työympäristö ja rentous tärkeitä
Uskoisin, että fyysisellä työympäristöllä sekä työilmapiirillä on merkitystä ideoiden synnyssä. Eräs tapaamani konsultti totesi hiljan, että ” Rennosta suorituksesta lähtee tuottavuus”. Sanoisin samaa, että rennosta suorituksesta lähtevät myös ideat. Työympäristö vaikuttaa rentouden tilaan, ainakin minulla.
Fyysisesi avoin työympäristö, jossa on esimerkiksi avotyötiloja ja erityyppisiä palaveritiloja lisäävät vuorovaikutusta ja tilaisuuksia yhteiseen oppimiseen. Myös lasiseinät tuovat myös ihmiset lähemmäksi toisiaan. Tuottava työ ei siis saa yksinoikeutta syntyä tietyssä työtilassa tai tietyllä tavoin tehtynä.
Uskon vahvasti siihen, että parhaat ideat syntyvät silloin, kun erilaiset ihmiset kohtaavat ja heillä on uskallusta antautua ideointiin. Työpaikoilla on hyvä satsata kohtaamisiin.
Palataanpa tekstin alkuun. Ideointi ja innovointi tulisi saattaa osaksi organisaation strategiaa, johtamista ja arkityötä. Organisaatioiden tulee myös huolehtia siitä, että sinne syntyy innovoinnin kulttuuri ja että fyysinen työympäristö tukee innovointia. Vaikka innovointi olisi osa päivittäistä työn arkea, sen pitää olla myös hauskaa. Niin kuin muunkin työstä.
Teksti: Susanna Sarvanto-Hohtari, hallintopäällikkö, Helsingin kaupungin ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@hel.fi
Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki