Koulujen loppumisen myötä kesätyökausi on pyörähtänyt käyntiin. Helsingin kaupunki työllistää joka vuosi touko-syyskuussa nelisen tuhatta kesätyöntekijää tai -sijaista ja myös Helsingin kaupungin ympäristökeskuksella oli mahdollisuus tarjota viestintäyksiköstään töitä kahdelle 16-17-vuotiaalle nuorelle. Tehtävään valikoituivat 17-vuotias Leo Pihkala ja 16-vuotias Lotta Kiuru. Millä mielin nuoret lähtivät kesätöihin?
Miksi hait ympäristökeskukseen kesätöihin?
Leo: ”Kesätyöpaikka ympäristökeskuksen viestintäyksikössä oli kaikkea, mitä olin kesätyötä hakiessani toivonut. Olen aina ollut kiinnostunut viestintä- ja mediatehtävistä, joten viestintäharjoittelijan pesti tuntui minulle luonnolliselta, mutta myös samalla sopivan haasteelliselta. Ympäristökeskuksen tavoite ekologisesti kestävästä Helsingistä on lähellä omaa sydäntäni ja toivonkin, että voin työpanoksellani kantaa oman korteni kekoon.”
Lotta: ”Kyseinen kesätyöpaikka vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Sen lisäksi on mielestäni kiehtovaa päästä näkemään, miten ympäristön hyvinvoinnista täällä Helsingissä huolehditaan. Pidän itsekin asiaa tärkeänä. On toki myös hienoa saada näin nuorena työkokemusta, eikä taskurahakaan ole pahitteeksi loppukesää varten.”
Mitä odotat tulevalta kuukaudelta?
Leo: ”Toivon, että kuukauden työjaksoni aikana onnistun keräämään ensimmäisiä todellisia työkokemuksiani, joita voin hyödyntää tulevaisuudessa. Työmaailmaan astuminen ei ole nuorelle ikinä helppo paikka ja kesätyön kaltaiset kokemukset ovat tiukan koulurytmin takia vielä harvassa. Tämä entisestään korostaa tulevan kuukauden tärkeyttä.”
Lotta: ”Toivon saavani kokonaiskuvan siitä, mitä ympäristökeskuksessa oikein tehdään. Olisi hauskaa päästä kokeilemaan erilaisia työtehtäviä ja ylipäätään tutustua Ympäristökeskuksen toimintaan. Uskon, että tuleva työjakso on opettavainen ja hauska kokemus.”
Minkälaista työtä teet?
Leo: ”Työnkuvaani kuuluu monia erilaisia tehtäviä. Saan koota erilaisia tiivistelmiä, kirjoittaa blogikirjoituksia, editoida ja kuvata videoita sekä olla mukana Ympäristökeskuksen tarkastuksilla. Myös erilaisiin kokouksiin osallistuminen on osa työtäni. Juuri tehtävien monipuolisuus ja vaihtelevuus pitää joka päivän yhtä kiinnostavana ja opettaa paljon uutta.”
Lotta: ”Työmme on melko monipuolista. Tähän mennessä olemme päässeet tutustumaan talon toimintaan. Sen lisäksi olemme kirjoittaneet analyysejä ja arvioineet Ympäristötalon sosiaalisia medioita. Olemme päässeet myös seuraamaan työtiimimme kokouksia.”
Mikä ympäristökeskuksessa työskentelyssä on parasta?
Leo: ”Ympäristökeskuksessa parasta on työilmapiiri. Muiden työntekijöiden suhtautuminen lukioikäiseen poikaan tasavertaisena työkumppanina on ollut hienoa. Itsenäisiä työtehtäviä on paljon, mitä voi pitää suurena luottamuksenosoituksena. Kantamalla vastuun omasta työstäni kehityn niin työntekijänä kuin ihmisenäkin ja tunnen olevani hyödyllinen.”
Lotta: ”Parasta ympäristökeskuksessa työskentelemisessä on hyvä yhteishenki, ja se, että töiden ohella työntekijöiden viihtyvyydestä pidetään huolta. Pääsimme iltapäivätuntien aikana vetreyttämään hartioitamme niska- ja hartiajumpan parissa. Täällä työskenteleminen on ollut mielenkiintoista ja opettavaa.”
Mikä on mielestäsi Helsingin suurin ympäristöongelma?
Leo: ”Yksi Helsingin ympäristöongelmista on yksityisautoilu. Vaikka Helsingin julkinen liikenne on korkeatasoinen ja toimiva, useat ihmiset suosivat oman autonsa käyttöä. Autoilu on suuri hiilidioksidipäästöjen lähde, mutta silti ihmisten keskuudessa yleisesti hyväksytty tapa.”
Lotta: ” Melu on yksi Helsingin kaupungin ympäristöongelma, jota vastaan voi taistella monin keinoin. Se on suuri heikentävä tekijä terveellistä ja rauhallista elinympäristöä ajatellen. Tiedän monien omallakin asuinalueellani häiriintyvän esimerkiksi liikenteen aiheuttamista kovista äänistä. Olen huomannut kaupungissa altistuvani useinkin suurelle melun määrälle. Onneksi nykyään tiedostan sen haittavaikutukset, ja osaan itsekin huomioida paremmin ympärilläni olevaa ympäristöä.”
Teksti: Leo Pihkala ja Lotta Kiuru
Kuva: Marjo Kosonen