Satumainen juttu
Olipa kerran merellistä identiteettiään etsivä kaupunki, johon rantautui omin siivin ja eläintarhan suosiollisella avulla valkoposkihanhi. Valkoposkihanhen tunnistaa helpoimmin siitä, että se kakkaa kerran kahdessa minuutissa. Kun hanhia oli vähän, tästä aiheutui kärpäsenlian kokoinen haitta. Mutta hyvillä nurmikkolaitumilla kärpäsestä paisui oikea härkänen, ja hanhilaumat valtasivat kaikki puistot.
Syntyi valtava ongelma, ainakin puolet kaupungin asukkaista ajatteli niin. ”Hanhet ovat hirveitä ja paskovat kaikki nurmialueet täyteen. Ihan mahdotonta nykyään puistoissa käydä piknikillä kun kaikki nurmialueet on täynnä sontaa”, he sanoivat.
Toinen puoli asukkaista nosti katseensa ylemmäs, graafisen kauniisiin hanhiin. ”Niillä on yhtä suuri oikeus viettää laatuaikaa nurmikoilla kuin teilläkin” he sanoivat valittajille, ”nehän ovat söpöjä”. Näin ajattelivat myös monet turistit.
Tuli aika jolloin…
Tuli aika, jolloin hanhia oli tarpeeksi ellei liikaa, eikä kanta enää kasvanut. Ihmiset eivät kuitenkaan tottuneet ongelmaan, siis puolet kaupunkilaisista ei tottunut.
Joka kesä he valittivat virkamiehille asiasta. Virkamies sietää palkkansa edestä kaikenlaista kenkkuilua toisilta virkamiehiltä, hallinto-oikeuksilta ja asiakirjojenhallintajärjestelmiltä, mutta kansalaisten valitus murtaa hänen sydämensä. Niinpä virkamiehet kokoontuivat pohtimaan, liikenisikö verovaroja hanhilaidunten jatkuvaan tehopuhdistukseen. No ei tietty liiennyt.
”Toinen puoli kaupunkilaisista pelkää hanhenulosteen vaarantavan terveytensä ja vaatii, että se pitää siivota pois. Itse he eivät uskalla koskea siihen kolmen metrin kepilläkään. Toinen puoli on vakuuttunut siitä, ettei se ole vaarallista. Voisivatko jälkimmäiset tehdä edellisille sen palveluksen, että haravoisivat talkoilla parhaita piknik- ja pelinurmia puhtaiksi yhteiseen käyttöön?”
Hanhien ystävät riemastuivat virkamiesten nerokkuudesta, ottivat haravat olalle ja alkoivat päivittäin puhdistaa tärkeimpiä hanhilaitumia. Jätökset brändättiin pakkaamalla ne viiden litran pusseihin, joihin oli painettu: ”Valkoposkihanhen kakkaa, sopii kompostoituna lannoitteeksi”. Jotkut sanoivat, että pitäisi vielä lisätä teksti ”ei sisällä bakteereita”, mutta kuluttaja-asiamiehen pelossa näin ei kuitenkaan tehty.
Sen pituinen se.
Teksti: ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen, etunimi.sukunimi@hel.fi
Kuva: Margit Jensen