-
Kaunis kaakkuri on yksi Nuuksion kansallispuiston lampien harvalukuisista pesijöistä. Kuva: Dave Menke / U.S. Fish and Wildlife Service
Näitkö viime kesänä Nuuksiossa kirjosiipikäpylinnun, pähkinähakin, metson, kehrääjän tai kaakkurin? Onneksi olkoon – näit kansallispuiston harvalukuisimman linnun.
Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa esitteli alan harrastajien talkoilla tehtyjen laskentojen alustavia tuloksia Helsingissä. Margus Ellermaa kertoi laajan laskenta-alueen kattaneen kansallispuiston lisäksi myös muun muassa Helsingin omistamia ulkoilualueita. Etenkin Luukin vanha metsä on tärkeä esimerkiksi pikkusiepolle, varpuspöllölle ja pohjantikalle. Myös osa Nuuksion kaakkurilammista kuuluu ”meille”.
Laskentatalkoisiin viime kesänä osallistui noin 120 tringalaista, joista merkittävä osa helsinkiläisiä. Myös Nuuksiossa muuten retkeilevistä taitaa olla helsinkiläisiä melkoinen siivu.
Alla olevaan listaan on valittu joukko vähälukuisia lajeja, jotka pääkaupunkiseudulla suosivat laajoja yhtenäisiä luontoalueita.
1. Kirjosiipikäpylintu
Lapin kuusikoiden ja taigan lehtikuusimetsien lajilla oli muutama reviiri viime kesänä, kun kuusen siemensato oli pohjoisessa huono mutta etelässä hyvä. Keväällä lintulaskijoiden ja muidenkin retkeilijöiden tiedossa on, että keskimäärin 70 metrin korkeudessa sijaitsevalla ylänköalueella on oma pohjoinen paikallisilmastonsa.
2. Pähkinähakki
Missä lehtomaisuutta ja pähkinäpensaita, siellä hakki. Nuuksion ylängön itäosassa ja keskiosan rehevällä kaistaleella on parikymmentä havaintopaikkaa. Pähkinähakki loistaa poissaolollaan karuilla kallioseuduilla. Se on piilotteleva lintu, jonka ääntelyn tottumaton havainnoitsija voi sekoittaa närheen. Halkaistut pähkinät paljastavat hakin läsnäolon.
3. Kaakkuri
Kaakkurikanta kasvaa voimaperäisesti Nuuksiossa lampiin ankkuroitujen tekopesälauttojen ansiosta. Pareja arvioitiin olevan 25 ja varmoja pesintöjä havaittiin 15. Aina vain yksi pari lammellaan, mutta asumattomia lampia riittää vielä. Muualla Etelä-Suomessa kaakkuri on edelleen herkempi ihmisen aiheuttamille häiriöille kuin Nuuksion paatuneet linnut.
4. Kehrääjä
Nuuksio on yllättäen Uudenmaan mitassa huonoa kehrääjäaluetta. Elinpiirejä on Helsingin omistamalla Vaakkoin ulkoilualueella, mutta vähänlaisesti muualla. Onko seutu liian karua jopa harvaa männikköä suosivalle kehrääjälle vai onko retkeilypaine liian suuri maassa pesivälle lajille, jonka pesintöjä ei pystytä kaakkurin tavoin turvaamaan.
5. Metso
Pieniä soitimia on harvakseltaan lähes koko alueella, ja niillä käy myös koppeloita. Jos kehrääjässä jäädään Sipoonkorvesta jälkeen, metsossa Nuuksio voittaa. Metsäkanalinnut stressaantuvat retkeilyn aiheuttamasta häiriöstä, joten tunnetut soitimet pyydetään jättämään rauhaan ”seuraavaan lintulaskentaan asti”.
Ensi kesänä Tringa iskee lähemmäs, omaan metsäverkostoomme Itä-Helsingissä ja Keskuspuistossa. Voi olla, ettei yhtään edellä luetelluista viidestä lajista tavata, mutta myös Helsingissä on metsälinnustoltaan hyvin edustavia alueita metsien iän ja monimuotoisen rakenteen ansiosta.
Teksti: Raimo Pakarinen, ympäristötarkastaja