Isäni oli matkanjohtajana 1960-luvulla eräillä ensimmäisistä suomalaisten Kiinan kansantasavaltaan tekemillä matkoilla. Tuolloin turisteihin suhtauduttiin puhemies Maon henkilökohtaisina vieraina ja kohtelu oli sen mukaista. Isäni diakuvat Pekingistä jäivät mieleen: loputtomia polkupyöräjonoja eikä autoja missään. Ruokakin tuotiin silloin pääkaupunkiin polkemalla ja jätteet poistettiin samalla tavalla. Silloinen Kiina vaikutti melko ekologiselta näyteikkunalta menneisyyteen. Lue lisää